Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä: olen päättänyt. Niin monesti ennenkin. Ja nyt se alkaa.Nyt.  Aion uskaltaa julkistaa ajatukseni lennot ja laskut, tajunnanvirrat, tyhmimmätkin haaveet tai hairahdukset, suloisimmat seikkailuni tai syvimmän hiljaisuuteni. Miksi? Terapiaako? Kuulijoista, lukijoista tukea? Narsismia? Työpapereita mahdollisia suuria tulevia kirjallisia tuotantojani varten? Itseriittoista henkistä masturbaatiota? Tyhmyyttä? Aivan. Kaikkea kai sitä.

Juuri nyt minun on vaikea tuottaa mitään - siis lopetan hetkeksi. Suurin ponnistukseni on kuitenkin nämä muutamat lauseet. Älä odota liikoja. Älä pety. Älä vaadi. Pysy mukana kuulolla, jos niin haluat. Matkani alkakoon...